"No, onkos hän jo saanut raasteita?"

Löysin riemukseni vintiltä tämän omaan elämäntilanteeseeni sopivan dokumentin. Se on Mannerheimin Lastensuojeluliiton suositus 4-5 kuukauden ikäisen lapsen ruokavaliosta, luultavasti 1950-luvulta. Nykyäidin silmin ohjeet vaikuttavat hurjilta: hilloa, hedelmämehua ja raakoja juureksia, joista lanttu ja nauris ovat tänä päivänä vieläpä kiellettyjä alle 1-vuotiaille niiden korkean nitraattipitoisuuden vuoksi (nitraatti heikentää hapen kuljetusta elimistössä). Myös syöttäminen neljän tunnin välein tuntuu todella harvalta verrattuna tämän päivän suositukseen lapsentahtisesta ruokailusta. Lopussa mainittu vaatimus lapsen nukkumisesta kahdeksan tuntia syömättä vasta kauhistuttaakin 2000-luvun äitiä. Tällä hetkellä kun käsitys on, että vasta kuuden kuukauden ikäinen lapsi saattaa nukkua yönsä ilman syöttöjä, mutta sekin on hyvin yksilöllistä, eikä pidä paikkaansa useidenkaan lasten kohdalla. Tosin hyvin harvat ohjeet ja suositukset yleensäkään pätevät lasten enemmistöön.

Mutta raasteiden perään kyseltiin miehenikin vauva-aikana. Anoppini muisteli, kuinka mieheni ollessa kolmen kuukauden ikäinen neuvolan terveydenhoitaja kyseli: "No, onkos hän jo saanut raasteita?" Tämä siis tapahtui 1970-luvun lopulla. Mieheni sisaren ollessa vauva 1980-luvun alkuvuosina ei raasteiden antamisesta puhuttu enää mitään.

Lastenhoito-ohjeet ovat muutenkin muuttuneet paljon pelkästään viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Äidinmaidonvastiketta jopa tuputettiin 1970-luvulla, kun taas nykyään puhutaan imetyksen puolesta niin kiihkeästi, että on vaikea saada ohjeita vauvan pulloruokintaan imetyksen epäonnistuessa. Isät ovat muuttuneet sivustakatsojista aktiivisiksi vanhemmiksi, jotka rintaruokintaa lukuun ottamatta hoitavat lapsia siinä missä äiditkin. Vielä kymmenen vuotta sitten synnytyssairaalassa äideille opetetut vauvojen käsittelytavatkin ovat jo vanhentuneita ja saattavat aiheuttaa lapsille haittaa. Vaikuttaakin siltä, että ainoa pysyvä asia lastenhoitosuosituksissa on niiden jatkuva muuttuminen.

Mutta hyvin ovat kasvaneet nekin lapset, joita nykysuositusten valossa on hoidettu väärällä tavalla. Lienee siis turhaa ottaa asiasta stressiä.